sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Daalia -huivi vol.2


Tämän vuotista äitienpäivälahjaa miettiessä ajattelin, että vaikka äidillä huiveja jo paljon onkin, niin halusin kuitenkin virkata hänelle ihan itse suunnittelemani Daalian.
Tämähän oli nyt sitten järjestyksessä kolmas Daaliani;  ensimmäinen Kodin kuvalehden juttua varten, toinen itselle ja kolmas äidille.


Tähän valitsin Linea Lame lankaa, jossa kulkee mukana myös ohut metallisäie, joka antaa huiviin hieman kiiltoa. Koska lanka oli hieman aiempia huiveja ohuempaa, käytin puoli milliä ohkaisempia koukkuja (4mm ja 4,5mm), muuten virkkasin isomman ohjekoon mukaan.


Jos ei ole röyhelöiden ystävä, huivi toimii ihan hyvin ilman niitäkin.


Tässä se on, ihan painettuna uusimmassa Kodin kuvalehdessä. Tämä ohje on editoitu hieman erilaiseksi kuin alkuperäinen kirjoittamani, joka löytyy täältä. Sama kummalla tavalla tekee, lopputulos näyttää kuitenkin samalta.


Jostain syystä tätä huivia on tosi kiva virkata :-)
Tähän yksilöön Cewec'in Lana Linea -lankaa (35% viskoosi, 32% pellava, 28% puuvilla, 5% metallipolyesteri, pesu 30°C, 50g=200m) kului vajaa 150g.

***********

Jo ennen joulua oli puhetta että työkamun tytär haluaisi piiiiiitkät yli-polven-villasukat, mutta silloin ei löytynyt sopivan sävyistä lankaa.


Nyt sitten lopuolta löytyi: Hjertegarnin Kungstgarn (75% villa, 25% polyamidi, 100g= 42m). Lanka on tosi ohutta, neuloin 2,5mm cubicsilla, joka vastaa 2mm pyöreää puikkoa).


Tässä valmiit, hieman omituisen väriset sukat :-) Keräkuvissa väri vastaa jokseenkin totuutta. Sukat on neulottu samaan aikaan kärjestä aloittaen, ja vaikka mittakaava näyttää omituselta, ne kyllä mahtuvat jalkaan. Lankaa meni vajaa kerä (100g) sukkaan ja ne ovat kokoa 40, varren pituus on hurjat 56cm. Oli kyllä tosi tylsät neulottavat :-)


Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille <3
-Nanna



torstai 26. huhtikuuta 2018

Virkattu Daalia by NannaP



Piia Maria heitti mielenkiintoisen haasteen ja pyysi minua suunnittelemaan huivin hänen toimittamalleen Yhden illan juttu -palstalle Kodin kuvalehteen. 
Toki olen ajan mittaan kaikenlaista omasta päästä neulonut ja virkannut, mutta on ihan eri asia tehdä itselleen muutama harakanvarvasmuistiinpano kuin yrittää kirjoittaa suunnitelmansa ylös ohjeen muotoon niin, että siitä saisi joku muukin tolkkua.


Langaksi valikoitui ihana Hjertegarnin Arezzo Lin -lanka (29% pellava, 37% puuvilla, 34% bambu), jossa on mukana hieman kiiltoa. Ohjeen mukainen koukkukoko on 3,5mm, mutta minä käytin 4,5 ja 5mm koukkuja, jottei huivista tule liian peltinen.


Aikataulu oli sen verran tiukka, etten ehtinyt kuvata valmista huivia päivänvalossa, kun huivi lähti jo aamupostissa lehtikuvauksiin. Räpsäisin vain nämä pari näytekuvaa keinovalossa, joten värit ovat mitä sattuu.


Piia Maria otti sitten tämän kauniin kuvan, jossa väritkin ovat kohdallaan ja antoi luvan käyttää tätä.

Kuva: Piia Maria Pekkanen


****************





Ajattelin ensin, ettei huivi ole lainkaan minun tyyliäni, mutta kun hyllyssä sattui olemaan iänkaiken vanhaa Viola -puuvillalankaa ja kaapissa vihertävä välikausitakki, niin päädyin testaamaan, saisinko ohjeella tehtyä toisen samanmoisen.


Onnistuihan se.


Ja ihan passeli tuon takin kanssa :-)


Huivin voi tehdä periaatteessa mistä langasta ja minkä kokoisena tahansa, valitse vain koukuksi langan ohjenumeroa isompi koukku, niin saat hyvin laskeutuvan huivin.
Jos et pidä röyhelöstä, voit tehdä pelkästään verkkomaisen osuuden.

Jos innostuit kokeilemaan Daalia-huivia, voit ladata ohjeen pdf:nä tästä tai tsekata sen toukokuun Kodin kuvalehdestä.

virkkaili Nanna




keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Naima -neuletakki


Viime vuonna minulle sattui moka. Olin tilannut Adlibriksestä 14 kerää sinistä puuvillalankaa ja huomasin vasta paketin saatuani, että kerät olivat 50g sijaan 100g. Sain siis tuplasti sen mitä luulin tilanneeni.


En ollut varsinaisesti suunnitellut mitä langasta tekisin, olipahan vaan Sulo-Vilen-moodi päällä, että ostin kun halvalla sain :-)
Tiedostoista löytyi kuitenkin aiemmin Ravelrystä ostamani Ankersrickin suunnittelema Naima neulejakun malli, ja kun neuletiheys osui ihan nappiin, niin päädyin sitten kokeilemaan sitä.


Naima neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alas joten neuletta voi jo tekovaiheessa sovittaa ja esim. hihat saa juuri oikean mittaisiksi Ja ompelukammoiselle plussaa on, että kun neule on valmis, ei ole juuri muuta ommeltavaa kuin taskujen kiinnitys ja napit. 


Mutta niin vain sekin oli liian työlästä neulan käyttöä, ja takki lojui yli puoli vuotta viittä vailla valmiina ennen kuin lopulta maaliskuussa otin itseäni niskasta kiinni ja tein ompeluhommat loppuun.


Naima on periaatteessa yksinkertainen, mutta siinä on hauskoja yksityiskohtia.


Varsinaisia napinreikiä ei tehdä lainkaan vaan napit pujotetaan etureunan pitsikuvion reikiin. Voi siis vasta lopuksi päättää montako nappia takkiinsa haluaa.


Eniten tarkkuutta vaativat lisäykset ja kavennukset, joista takin hyvin istuva muoto johtuu.

Lopputulos oli ihan sopiva, mutta koska lanka oli aika paksua ja painavaa puuvillaa, takki varmaan venyy nopeasti. Lanka on myös melko pehmoista, joten oletan sen nyppyyntyvän.
Mutta malli on sen verran kiva, että voisin tehdä jossain vaiheessa toisen jostain kevyemmästä villalangasta. Ohjeessa on vaihtoehtoinen malli myös lyhyelle Naimalle, jossa on vyötäröllä tosi pitkä resori. Kaunis sekin jollekin hoikemmalle, mutta minä taidan pitäytyä tässä pitkässä mallissa.

L-kokoiseen Naimaan Adlibris cotton -lankaa kului 5mm cubikseilla hieman vajaa 1kg. Ohjeessa taskujen sisäpuolella on kirjoneulekuvio, mutta koska minulla ei ollut sopivaa lankaa, jätin sen pois.
Ohje on maksullinen ja englanninkielinen ja löytyy Ravelrysta.

-Nanna



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Liukuvärjätty palmikkohuivi


Ostin vuosi sitten Berliinin reissulta pari kerää kivan näköistä lankaa, mutta en oikein tiennyt mitä tästä tekisin. Yleensä nämä heräteostot päätyvät jonkinlaiseksi huiviksi, niin nytkin.


Tilasin jossain kohtaa Aliexpressistä kiinankielisiä neulemallikirjoja...


...ja niistä löytyi vaikka kuinka paljon hienoja kuvioita kokeiltavaksi ja sovellettavaksi.


Jossain kohtaa alkoi kaduttaa, että olin valinnut näinkin työlään kuvion, kun neuloessa näytti, ettei se erottunut kirjavasta langasta lainkaan.


Mutta niin se kastelu ja pingottaminen vain jälleen kerran osoittautui erinomaiseksi toimenpiteeksi ja palmikotkin alkoivat erottua.


Valmis huivi on kooltaan 185x23cm. 


Lanka on Austermanin Murano (not only) for Socks (75% villa, 25% polyamidi 400m/100g) ja sitä kului yksi kerä 4,5mm cubics-puikolla. Lanka on tosi ohutta, mutta todella kestävää: tein varmaan ainakin kahdeksan erilaista aloitusta ennen kuin olin tyytyväinen, mutta langassa purkaminen ei näkynyt lainkaan. Sitä oli myös mukava neuloa. Saa nähdä mitä toisen kerän sisältä löytyy.


Valmis huivi löytyy Putiikin hyllystä.

-Nanna



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Erigeneia -huivi vol.2


Ostin pari vuotta sitten tällaisia "wappupalloja", joista olen välitöinä tehnyt huiveja.
Nyt tuli sitten tuhottua viimeisetkin kerät tätä satsia. Lanka on Svarta Fåretin  Merillaa (60% merinovillaa, 40% akryylia). 50g kerässä on 400m, joten lanka on todella ohutta.


Tähän astiset huivit olen neulonut ja suurimpaan osaan olen pujotellut siemenhelmiä sekaan. Mutta mikä ihme käski viimeisen kohdalla tarttua virkkuukoukkuun!


Tumma lanka, pieni koukku, pimeä vuodenaika ja pikkuhiljaa huononeva näkö eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, ja huivi saikin pitkiä lomia muiden mielekkäämpien töiden kiilatessa edelle. Mutta valmistui sentään lopulta ja joutui muiden tavoin väkivaltaisen pingotuksen kohteeksi. Yläkuvassa vielä luonnontilassa oleva mytty...


...josta kastelun ja pingotuksen jälkeen paljastui kaunis yksilö.



Kokoa valmiilla huivilla on 68x168cm, joten sen voi joko kietaista kaulaan tai olkapäille.


Malli on nimeltään Erigeneia, Silke Terhorstin ilmainen ohje löytyy Ravelrysta. Selkeiden kaavioiden ansiosta ei tarvitse edes kielitaitoa, itse en lukenut sanallista ohjetta lainkaan. 
Tein saman huivin viime kesänä tosi paksusta  kirjavasta langasta ja se näyttää aivan erilaiselta :-)


Tässä siis lankana Merilla, jota virkkasin muistaakseni 2mm koukulla.
Valmis huivi löytyy Putiikista.



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Pikkujuttuja



Nyt on tullut väkerrettyä vain pienempiä juttuja, joista erikoisin on ehkä tämä rotta-kirjanmerkki.


Eihän tätä kauniiksi voi parhaalla tahdollakaan väittää, mutta ideana ihan hauska.


Ohje löytyy englannin kielisenä ilmaiseksi netistä sekä Ravelrysta.


Rotta syntyy mukavasti langanlopuista. Tässä lankoina oli Nalle ja Maija 2,5mm koukulla.


Netin syövereistä löytyy myös paljon muita hauskoja vastaavia eläinaiheisia kirjanmerkkejä, jos rotta ei kolahtanut :-)

************

Tilaustyönä olen tehnyt parit miesten sukat eläkkeelle jääville herroille. Ensimmäinen pari on firman väreillä, toisessa sukassa slogan, toisessa sukassa työssä vietetyt vuodet.


Nämä tulevat kuulemma käyttöön aina avannossa käynnin jälkeen. Hrrrrr.
Lankana 7 veljestä 3,5mm puikoilla.


Toisen parin vastaanottaja on Italia-fani, joten sukat luonnollisesti ko. maan lipun väreissä.
Lanka niin ikään 7-veljestä 3,5mm puikoilla.

***************

Yksi työkamu osti myyjäisistä käsin neulotun pipon, mutta halusi siihen myös sopivat tumput.
Neuloin tumppuihin samanlaisen kuvion ja värityksen kuin pipossa. Raitakerrokset on tehty nostetuilla silmukoilla, lankana 7-veljestä ja puikot 3,5mm.


**********************

Nämä sukkaparit on neulottu jo viime syksynä mallineuleiksi teeteelle. Molemmat ovat Piia Maria Pekkasen suunnittelemat ja ohjeet löytyvät Tekstiiliteollisuuden sivulta (klikkaa sukan nimen linkkiä niin pääset suoraan ohjeeseen).


Nuotio -sukat ovat teetee Salla-lankaa, väri punatulkku.


Kelo -sukat ovat ihanan pehmeästä teetee Tundrasta.

*************

Lisäksi on tullut tehtyä muita tumppuja ja sukkia, mutta ne ovat lähteneet maailmalle niin vauhdilla, etten ole ehtinyt edes valokuvaa muistoksi ottaa :-)

raportoi Nanna

perjantai 5. tammikuuta 2018

Voihan Sylvi sentään


Vuodenvaihteen aikaan on yksi ikuisuusprojekti saatu päätökseen. 
Kaverini pyysi kolme vuotta sitten minua neulomaan itselleen villatakin. Lopulta päädyttiin Mari Muinosen suunnittelemaan upeaan Sylvi-neuletakkiin. Ohje hankittiin saman tien Ravelrysta ja sitten alettiin miettiä lankaa. Mutta ohjeen lankaa sai tuohon aikaan ilmeisesti vain yhdestä paikasta Kandasta, joten sitten alkoikin pähkäily ja pallottelu siitä, mikä olisi sopiva lanka korvaajaksi.
Jossain kohtaa kaveri toikin sitten jo lankoja koetilkkua varten, mutta ennenkuin päästiin ostoksille saakka, alkoi vauvan odotus, sitten imetys ja odottelu, että kamu olisi takaisin normaalimitoissaan, jotta voisi ottaa mitat takkia varten. Nyt syksyllä sitten lopulta oltiin siinä pisteessä, langaksi valikoitui lopulta Viking Odin (100% yksisäikeinen villa) ja sitten vain työhön.

 
Odin oli kuitenkin ilmeisesti paljon ohjeen lankaa ohuempaa, joten muokkasin ohjetta siten, että siitä tulisi mallitilkun mukaan mittojen mukainen. Juuri ennen kappaleiden yhdistämistä varmistin kaverilta, että haluaako hän saumat sisä- vai ulkopuolelle, kuten ohjeessa oli tehty. No sisäpuolelle, mikä ylipäätään järkevää onkin. Mutta olin neulonut kappaleet ulkopuolisia saumoja varten, ja kun käänsinkin reunat toisin päin, saumoista tuli tosi rumat. Takissa oli mielestäni monia muitakin rumia juttuja (kuten hihansuut ja lörpöttävät etureunat) ja harmitti ihan kauheasti. Neule lojui silmissäni useamman päivän, katselin sitä ahdistuneena ja ajattelin mielessäni kauhulla kuinka yksinkertainen helmineule tulee käyttäytymään märkänä.

 

Lopulta tein päätöksen ja kysyin kaverilta luvan purkaa koko roskan ja tehdä siihen muutamia muutoksia. Onneksi sain luvan ja sitten tulikin valmista kohtuullisen joutuisaa tahtia.


Lehdykät tein jo alkuperäiseen takkiin, mutta kiinnitin onneksi vasta toiseen versioon kastelun ja kuivumisen jälkeen.


En ole koskaan ennen kastellut vaatteita, joten hirvitti vähän miten tässä käy. Väriä langasta lähti hurjasti.


Mittanauhan avulla venyttelin ja vanuttelin litimärän neuleen oikeisiin mittoihin, ja sitten vain odottelin pari vuorokautta kuivumista jännityksellä, koska takin koko idea eli takakappale oli luonnollisesi vielä piilossa.


Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kuivunut takki oli siistimmän näköinen kuin uskalsin odottaa.


Ompelin terälehdet vielä kiinni, nekin olisi voinut tehdä uusiksi, kun noin suurina peittävät turhan paljon upeaa köynnöskuviota. Mutta näin tällä kertaa.
 

Kaveri oli tyytyväinen takkiinsa, se oli hänelle juuri sopiva. Napit hän joutuu vielä miettimään ja kiinnittämään.

**************

Muutokset jotka tein originaaliohjeeseen oli, että en tehnyt hihojen reunakaitaleita lainkaan vaan pelkästään helmineulosta käännettävin reunoin. Tein etu- ja takakappaleet saumattomina kainaloihin saakka ja siitä eteenpäin otin myös hihat mukaan. Sen sijaan hihoihin tuli kyllä sisäsaumat, kun taas ohjeessa ne oli tehty pyöröneuleena. Etureuhoihin en tehnyt lainkaan erillisiä "listoja", vaan ovat samaa neulosta kuin muukin takki. Ja terälehdet tein erillisinä, kostutin, pingotin ja kiinnitin vasta ihan lopuksi takkiin. Suurin muutos on kuitenkin varmaan helmineuleessa: vaihdoin inhokkini yksinkertaisen helmineuleen, joka venyy ja paukkuu käytössä kuin kuminauha paljon siistimpään kaksinkertaiseen helmineuleeseen. Se toi takille ryhtiä ja on mielestäni kaikenkaikkiaan kauniimpi kuin yksinkertainen.
Odin-langan kanssa en aio tämän enempää tuttavuutta tehdä, ellei joku muu siitä itselleen jotain teetä. Vaikka kesti hyvin purkamisen ja uudelleen neulomisen ja oli kyllä mukavan pehmeää,  kevyttä ja ilmavaa, niin näppituntuma ja hurja värin lähtö arveluttavat silti: kuinkakohan mahtaa käyttäytyä ajan kanssa: huopuuko vai pysyykö siistinä. Ja tosi paljon ohuempaa se lopulta vaikutti olevan: tein XL-koon silmukkamäärällä saadakseni M-koon takin. Ja sopiviin väleihin muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta pituutta tuli hieman lisää.

***********

Ihan heti en toista Sylviä tee. Toki toisella kerralla takki ei ollut edes työläs, kun posottelin menemään suunnilleen ohjeen mukaan, mutta toki aina on helpompaa jos langanpaksuuden takia ei joudu kikkailemaan.

Sylvin englanninkielinen ohje löytyy Ravelrystä ja Tikrun blogissa on suomeksi hauskaa tekstiä Sylvin synnystä.

-Nanna-